Olen paininut ylipainon kanssa jo vuosia, tarkemmin sanottuna koko elämäni. Haluaisin voida hyvin, mutta totuus on, että olen vuosien varrella vain paisunut paisumistani, vaikka mielestäni olen yrittänyt kovasti muuttaa elämäntapojani terveellisempään suuntaan.

Toukokuun alussa huomasin vasemman nilkkani olevan turvoksissa ja varasin ajan työterveys lääkäriltä. Lukuisten testien jälkeen lopputulos oli, että muutamia päiviä sitten lääkäri kertoi minulle uraattiarvojen olevan koholla. Nyt alkaa siis niinsanottu Kihti-ruokavalio joka sisältää erinäisiä rajoitteita hiivan, sokerin, kalan, kanan, lihan, papujen ja palkokasvien, vehnän ja monen muun osalta. Vuosi sitten työelämässä aloin kokemaan uudenlaisia haasteita ja ryhdyin purkamaan vapaa-ajalla ajatuksiani liikuntaan.

Harrastan liikuntaa enemmän kuin moni muu ja olen syönyt tähän asti suhteellisen monipuolisesti ja terveellisesti. Kuitenkin kiloja on puntariin ehtinyt kertyä 115. Järkyttävää, tiedän. Olen itse vakaasti sitä mieltä, että aineenvaihdunnassani on pakko olla jotakin vikaa, kun laihtumista ei tapahdu, mutta kaikki vain luulevat, että syön salaa. Syöminen on minulle ajoittainen, vaan ei ainainen ongelma. Nyt mahtavaa onkin, että menen lääkäriin uudemman kerran lokakuun alussa. Lokakuussa aion esitellä lääkärille ravinto- ja liikuntapäiväkirjan johon aion merkitä jokaisen liikkeeni, jotta minut otettaisiin vakavasti. Jos uusi ruokavalio kuitenkin toimii, luojalle kiitos.